Tuli hieman kiire lähtö näihin treeneihin. Onneksi olimme kuitnekin ajoissa paikalla roudaamassa esteitä kopista kentälle. Aikaa jäi vielä Pablon pikaiseen lenkitykseen.

Aivan ensimmäiseksi muistuteltiin Pablon mieleen muuri, pussi ja rengas. Sen jälkeen otettiin ne sarjana ja hyvin meni.
Seuraavaksi opeteltiin kepit jotka muut olivat ilmeisesti opetelleet jo ensimmäisillä tunneilla (jolloin emme siis vielä olleet mukana).
Ajattelin että kepit olisivat ehkä vaikeimmat opettaa mutta se olikin yllättävän helppoa! Joka toisen kepin takaa "vedin" Pablon lihapullan perässä ja hoin jokaisen kepin kohdalla "keppi.. keppi..".
Sitten muistelimme aidan, pöydän ja puomin. Kaikki menivät hienosti ja teimme myös nämä sarjana.
Välillä kävimme omatoimisesti putkella ja se menikin ihan niinkuin ennenkin eli hyvin.

Nyt oli vuorossa A-este jota viime kerralla emme vielä opetelleet.
Kouluttaja opasti että ensimmäisellä kerralla on tärkeää saada koira vain esteen yli. Tyylillä ei ole väliä. Voisi olla että joutuisimme jopa työntämään koiran ylös. Toisella kerralla se menisi kuulemma jo paremmin.
Kaiken ohjeistuksen jälkeen käskin Pablon aalle. Pablo ponkaisi itsensä suoraan ylös ja tuli vauhdilla toiselta puolelta suoraan kehuille ja lihapullille! Kouluttaja nauroi ja sanoi että sepäs meni hyvin! Nyt meillä on vaan toinen ongelma! Yleensä ei ole aalla tarvinut koiralle opettaa etukontaktia mutta nyt meidän täytyy keksiä miten tehdä se koska Pablo oli hypännyt reilusti yli kontaktin. Nyt siis treenaamme lihapulla etukontaktilla ja minun pitää yrittää ohjata Pablo kädellä mahdollisimman alhaalta ylös.. Helppo nakki? Ei todellakaan...

Viimeisimpänä muttei toki vähäisimpänä kokeilimme keinua joka osoittautui yhtä helpoksi kuin muutkin, joskin vielä ei päästetty keinua kopsahtamaan vapaasti maahan.

Minä ja Pablo tulimme taas kotiin iloisina ja ylpeinä.
Agility on ihan loistava harrastus!