Tuli hieman kiire lähtö näihin treeneihin. Onneksi olimme kuitnekin ajoissa paikalla roudaamassa esteitä kopista kentälle. Aikaa jäi vielä Pablon pikaiseen lenkitykseen.

Aivan ensimmäiseksi muistuteltiin Pablon mieleen muuri, pussi ja rengas. Sen jälkeen otettiin ne sarjana ja hyvin meni.
Seuraavaksi opeteltiin kepit jotka muut olivat ilmeisesti opetelleet jo ensimmäisillä tunneilla (jolloin emme siis vielä olleet mukana).
Ajattelin että kepit olisivat ehkä vaikeimmat opettaa mutta se olikin yllättävän helppoa! Joka toisen kepin takaa "vedin" Pablon lihapullan perässä ja hoin jokaisen kepin kohdalla "keppi.. keppi..".
Sitten muistelimme aidan, pöydän ja puomin. Kaikki menivät hienosti ja teimme myös nämä sarjana.
Välillä kävimme omatoimisesti putkella ja se menikin ihan niinkuin ennenkin eli hyvin.

Nyt oli vuorossa A-este jota viime kerralla emme vielä opetelleet.
Kouluttaja opasti että ensimmäisellä kerralla on tärkeää saada koira vain esteen yli. Tyylillä ei ole väliä. Voisi olla että joutuisimme jopa työntämään koiran ylös. Toisella kerralla se menisi kuulemma jo paremmin.
Kaiken ohjeistuksen jälkeen käskin Pablon aalle. Pablo ponkaisi itsensä suoraan ylös ja tuli vauhdilla toiselta puolelta suoraan kehuille ja lihapullille! Kouluttaja nauroi ja sanoi että sepäs meni hyvin! Nyt meillä on vaan toinen ongelma! Yleensä ei ole aalla tarvinut koiralle opettaa etukontaktia mutta nyt meidän täytyy keksiä miten tehdä se koska Pablo oli hypännyt reilusti yli kontaktin. Nyt siis treenaamme lihapulla etukontaktilla ja minun pitää yrittää ohjata Pablo kädellä mahdollisimman alhaalta ylös.. Helppo nakki? Ei todellakaan...

Viimeisimpänä muttei toki vähäisimpänä kokeilimme keinua joka osoittautui yhtä helpoksi kuin muutkin, joskin vielä ei päästetty keinua kopsahtamaan vapaasti maahan.

Minä ja Pablo tulimme taas kotiin iloisina ja ylpeinä.
Agility on ihan loistava harrastus!

K-SVKK:n omat kisat: Pisteet 206 = K-SVKK:n maastomestari 2008

Jyväskylä (äitienpäivämaastot) ae: 215 pistettä. sij 6/6

K-SVKK:n omat kisat:Pisteet 206 = K-SVKK:n maastomestari 2007 

Helsinki:AE 191 pistettä. sij 3/4 

Ylistaro (KV):184 + 212 = 396  sij 2/2 

SMM Mustiala:ae 181 pistettä. sij 6/7 

Jyväscoursing (kv):ae 27 pistettä (hukkasi vieheen) 

Mustiala (kv):195 + 105 = 300 pistettä. sij 8/9 

Talvimaastot (ohkola):Ae 227 pistettä, sij 7/9

Jyväscoursing (KV): 216 + 223 = 439 pistettä, SA, K-S kennelpiirin mestari!

Ylistaron maastot (KV):Alkuerät 185 pistettä (ja silmätulehdus).

HVK:n juhlajuoksut (KV):205 + 207 = 412 pistettä, SA!

epäviralliset Keski-suomen vinttikoirakerhon omat kisat joista kotiintuliasina maastomestaruus -06!

Paikalla Palomäen kentällä oltiin niin hyvissä ajoin että ajeltiin vielä kaupungilla kierros. Kun mentiin takaisin siellä olikin jo väkeä roudaamassa esteitä kopista kentälle. Jätin Pablon vielä autoon odottamaan ja kävin ilmoittautumassa. Täytin jäsenkaavakkeen ja maksoin kurssin. Autoin vielä A-esteen ja pöydän paikoilleen laittamisessa ja hain Pablon autosta.

Ensimmäiseksi meidät neuvottiin tutustumaan muuriin. Muurin korkeus oli säädetty pienille koirille ja Pablon mielestä tämä este tuli ylittää astumalla sen päälle... Todettiin kouluttajan kanssa että parempi pistää kerralla isompi korkeus ja se auttoikin. Hyvin meni muurin yli.

Seuraavaksi vuorossa pussi. Kouluttaja raotti pussia toisesta päästä ja asetettiin lihapulla sinne pussin loppupäähän. Ei muuta kuin Pablo pussin eteen ja osoittamaan pussin sisään käskysanan kera. Hyvinhän se lihapulla tuoksahti sieltä toisesta päästä kärsään niin että pussikin oli helppo nakki! ...Lihapulla! Näiden esteiden jälkeen kierreltiin vähän kenttää rauhoittuen. Ei liikaa liian äkkiä.

Vuorossa puomi. Tämä este oli ehkä suurin ennakkoluuloni mutta Pablohan menee lihapullan perässä minne vain! Yllättävän hyvin se meni tämänkin, mitä nyt alaspäin tuleminen olisi voinut olla vähän hitaampi ettei olisi tarvinnut jo puolivälin yläpuolelta alas loikata.

Ja ihan putkeen! Putkea hieman lyhennettiin (työnnettiin kasaan) ja suoristettiin se niin että siitä näkyi läpi. Kouluttaja piti Pabloa toisessa päässä putkea ja minä huutelin lihapullineni toisesta päästä ja sieltä tultiin taas. Putkea kokeilimme keskenämme vielä myöhemminkin yhtä hyvällä menestyksellä.

Hyppy. Perus rimaesteelläkään ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Korkeimmalla korkeudellakin Pablo hyppäsi kaksikertaa esteen korkeuden ja totteli hienosti ilman hihnaa.

Seuraavana "itseopiskeltiin" rengas muutamalla toistolla - hyvällä menestyksellä, ja kun tajusimme että joku on kääntänyt sen niin että se on korkeammalla, kokeiltiin myös sitä ja hienosti Pablo sujahti senkin läpi.

Pöytä oli yhtä helppo kuin rimaestekin. Käskyn "pöytä" jälkeen pöydällä pitää siis olla paikoillaan 5 sekuntia. Asento vapaa. Pablo päätti että istumalla on saanut lihapullan ennenkin helpoiten.

Olisimme vielä saaneet kokeilla A-estettä mutta ajattelin että ehkä parempi jättää se ensi kertaan kun nyt kerralla tuli jo niin paljon uutta meille molemmille. Lisäksi lihapullat loppuivat kesken....

Esteiden koppiin kasaamisen ja kotimatkan jälkeen meidän sängyllä makasi väsynyt mutta onnellinen podenco ja sohvalla samoin tunteva  omistaja.