Pablo oli ROP CACIB:n kera!
Todella mahtava päivä. Pablo oli niin ihanasti kuin vain voi ja kaikesta jäi tosi hyvä mieli.
Kirjoittelen myöhemmin lisää.... ;o)

Kuten monet tietävät Pablo on vähän sekaturkkinen. Siispä pientä nyppimistä, korvien putsausta, pesu ja kynsien leikkaamista.
 
Miten Pablolla voikin olla niin paksut kynnet..? Meillä on ties monennetko kynsisakset menossa ja aina ne tylsyy nopeasti. Tai sitten vika on ruokinnassa ja kynnet sen takia "omanlaisensa". Puolitoistavuotta sitten Lahden näyttelyssä hain kunnollisia todella vahvoja kynsisaksia ja sanoin myyjältä hyvät perustelut että näillä kyllä leikkaa vaikka mitä! Pah.. Kumma juttu.

Ja miten koira voikin olla noin likainen..?! Nyt sen vasta huomaa kun on pesu edessä. Tänään olisi tarkoitus. Olisi ehkä pitänyt pestä taas vähän aikaisemmin niin olisi turkki kerennyt vähän rasvoittumaan normaalitilaansa. Nyt voipi olla että karvaa lähtee ja pöllyää vielä kehässäkin.

Vielä näyttelyhihna ja namipussukan etsiminen ja lihapullien osto niin me ollaan valmiita.
Pablo on siis Jyväskylän Paviljongissa sunnuntaina 23.11, Kehässä 41 joskus klo 10 jälkeen.
Pablo on ainut lyhytkarvainen ibiza kehässä mutta samaisesta kehästä voi bongata 2 karkeakarvaista ibizaa mikäli he pääsevät paikalle. Tulkaapa tutut moikkaamaan!

Agilityn alkeiskurssin viimeinen tunti alkoi aika viileästi. Auton lämpömittari näytti nollaa ja mietin miten Pablo pysyy lämpöisenä kentällä ilman takkia. Hyvin kuitenkin sujui kun pidin Pablon liikkeessä koko ajan ja välillä vähän juostiin ja hypittiin odotellessakin.

Tunti meni samaan tyyliin kuin edellinenkin. Kävimme esteet läpi ja teimme pari sarjaa.

Aluksi kuitenkin otettiin meille uusi este vielä mukaan eli pituushyppy. Kaikkihan sen tietävät ettei se ole ongelma podencolle.
Ensimmäisenä sarjana tehtiin pituus, puomi ja aita. Kaikki mainiosti.

Kentällä oli kuitenkin käynyt kai muutakin nelijalkaisia kuin nämä meidän hännänheiluttajat. Kurssillamme oli myös pystykorvanarttu joka oli samaa mieltä Pablon kanssa siitä että nurmialueella ja pusikossa on jotain supermielenkiintoisia hajuja! Tästä syystä näiden kahden keskittyminen ei ollut tällä kertaa ihan sataa prosenttia. Myös Shetlanninlammaskoira kävi vähän kierroksilla jostain syystä.

Välillä harjoittelimme keppejä omatoimisesti ja se menikin ihan loistavasti! Vauhtiakin saatiin lisää!

Seuraavana sarjana rengas, putki, muuri ja pussi. Tällä kertaa Pablo ei olisi halunnut mennä mistään läpi vaan mieluummin yli.
Se kolautti takapäänsä renkaasta mennessään ja jos en ollut tarkkana ohjaamisen kanssa, olisi mieluummin kiertänyt koko esteen. Putkeen Pablo meni vasta kun sieltä näki läpi. Muuri meni loistavasti ja pussikin sitten lopulta kun Pablo muisti että kyllä sieltä läpi pääsee. Mietin että putken ja pussin välttämisessä saattoi osasyynä olla kylmyys. Pablon selkähän osuu näihin esteisiin koko mitalta ja ne olivat tietysti kylmiä. Eihän kunnon podenco astu edes vesilätäkköön jollei ole pakko...

Vielä treenasimme pöytää, a-esteen (joka meni todella hyvin pelkällä käsiliikkeellä) ja lopuksi keinun, joka sekin meni hyvin. Pablo tajusi tällä kerralla että voi itse säätää keinun liikenopeutta.

Hyvillä mielin lopetimme tämän kurssin ja odotellaan tietoa mahdollisesta jatkosta.
Kiitos kouluttajille ja muille aloittelijoille mukavasta seurasta!
Toivottavasti nähdään taas!

Tuli hieman kiire lähtö näihin treeneihin. Onneksi olimme kuitnekin ajoissa paikalla roudaamassa esteitä kopista kentälle. Aikaa jäi vielä Pablon pikaiseen lenkitykseen.

Aivan ensimmäiseksi muistuteltiin Pablon mieleen muuri, pussi ja rengas. Sen jälkeen otettiin ne sarjana ja hyvin meni.
Seuraavaksi opeteltiin kepit jotka muut olivat ilmeisesti opetelleet jo ensimmäisillä tunneilla (jolloin emme siis vielä olleet mukana).
Ajattelin että kepit olisivat ehkä vaikeimmat opettaa mutta se olikin yllättävän helppoa! Joka toisen kepin takaa "vedin" Pablon lihapullan perässä ja hoin jokaisen kepin kohdalla "keppi.. keppi..".
Sitten muistelimme aidan, pöydän ja puomin. Kaikki menivät hienosti ja teimme myös nämä sarjana.
Välillä kävimme omatoimisesti putkella ja se menikin ihan niinkuin ennenkin eli hyvin.

Nyt oli vuorossa A-este jota viime kerralla emme vielä opetelleet.
Kouluttaja opasti että ensimmäisellä kerralla on tärkeää saada koira vain esteen yli. Tyylillä ei ole väliä. Voisi olla että joutuisimme jopa työntämään koiran ylös. Toisella kerralla se menisi kuulemma jo paremmin.
Kaiken ohjeistuksen jälkeen käskin Pablon aalle. Pablo ponkaisi itsensä suoraan ylös ja tuli vauhdilla toiselta puolelta suoraan kehuille ja lihapullille! Kouluttaja nauroi ja sanoi että sepäs meni hyvin! Nyt meillä on vaan toinen ongelma! Yleensä ei ole aalla tarvinut koiralle opettaa etukontaktia mutta nyt meidän täytyy keksiä miten tehdä se koska Pablo oli hypännyt reilusti yli kontaktin. Nyt siis treenaamme lihapulla etukontaktilla ja minun pitää yrittää ohjata Pablo kädellä mahdollisimman alhaalta ylös.. Helppo nakki? Ei todellakaan...

Viimeisimpänä muttei toki vähäisimpänä kokeilimme keinua joka osoittautui yhtä helpoksi kuin muutkin, joskin vielä ei päästetty keinua kopsahtamaan vapaasti maahan.

Minä ja Pablo tulimme taas kotiin iloisina ja ylpeinä.
Agility on ihan loistava harrastus!

K-SVKK:n omat kisat: Pisteet 206 = K-SVKK:n maastomestari 2008

Jyväskylä (äitienpäivämaastot) ae: 215 pistettä. sij 6/6